tiistai 29. huhtikuuta 2014

Mä oon kolmekymppinen!!!

Ohho, lupailin sitten viimeksi vähän liikoja, että loppuajan kirjottaisin ahkerammin. Miten nää päivät vaan menee jotenkin niin, ettei tuu istuttua alas ja kirjotettua, vaikka päivittäin istunkin koneeni kanssa. Ei kyllä ole myöskään ennen viime viikonloppua ollut mitään järisyttävän ihmeellisiä asioitakaan kerrottavana. Ajatukset on alkaneet hiljalleen kääntymään kohti kotia. Parin viikon aikana on sanottu hyvästejä kevätkauden ihmisten kanssa ja se on saanut tajuamaan, että kohta on minunkin vuoroni. Huhtikuun alussa tuli ensimmäiset ihmiset, joiden kohdalla totesin, että nämä lähtevät minun jälkeeni. Tähän asti ihmiset ovat tulleet ja lähteneet, minä olen jäänyt.

Oikeastaan alan olla ajatuksiltani hyvin valmis palaamaan kotiin. Nyt olen ollut täällä tasan 8 kuukautta ja neljä viikkoa on jäljellä. Alkuperäisen aikataulun mukaan minun piti olla kotona 4 kuukautta sitten, mutta sillon en ollut valmis palaamaan kotiin. Täällä kun on saanut ajatuksilleen aikaa, niin olen tajunnut, miten loppujenlopuksi mun paikka on Suomessa, kun siellä on mun perhe, suku ja ystävät. Ilman teitä en voi elää. Tämä oli ollut pitkä haave, saada olla kaukana kauan ja olen äärettömän onnellinen, että olen sen saanut toteuttaa. Mutta olen oppinut, että arkea ei voi paeta, se arki tulee eteen Tansaniassakin. Ja lopulta itseasiassa arvostan mun arkeani kotona, Suomessa. Ja kuten Amppe ja Katri viikoloppuna kotiin lähtiessään sanoivat, on lähdettävä jotta voi tulla takaisin. Niinpä... Eihän sitä koskaan tiedä, millon tuun takasin. Enkä sulje pois ajatusta, ettenkö voisi vielä joskus olla pitkään jossain, mutta sitten tarviin jo rakkaita mukaan. Sitäpaitsi Suomeen on helppo palata, kun siellä on palapelin palaset loksahdelleet paikoilleen, on uusi koti ja uusi työ...

Kuva on jo muutaman vuoden takaa, mutta tätä perhettä mulla on jo ikävä!
Love you äiti, isi, Kati ja Kaisa! <3   Neljän viikon päästä nähdään!

Yksi syy, miksi lähdin, oli myös näin jälkikäteen tunnustaen mun kolmenkympinkriisi. Viime keväänä pohdin paljon elämääni ja sitä mitä haluan ja mitä minulla on. Halusin saada aikaa ja sitä aikaa sain. Viime torstaina, kun rajapyykki 30 täyttyi, niin ei se ollut enään kriisi ollenkaan. Heräsin synttäriyönä yhtäkkiä, mua ei sattunut, mua ei pissittänyt, ei ollut mitään ihmeellistä syytä, kunnes katsoin kelloa ja se oli 02.16, olen syntynyt tuohon aikaan. Onnittelin itseäni ja totesin, että tämä tuntuu hyvältä. Ja siitä se juhlinta alkoi, mulle oli järjestetty huippumahtava synttäriviikonloppu, mut yllätettiin täysin.

Mä oon ONNELLINEN kolmekymppinen!

Torstaina, oikeana syntymäpäivänä mut herätettiin aamulla ennenkuin muut lähti töihin laululla ja juomalla. Tein hetken aikaa töitä, jonka jälkeen lähdin polkemaan hierontaan. Nautin tunnin ajan kokovartalohieronnasta, se oli upea aloitus päivälle. Päivällä käytiin decuilemassa Hannan luona muiden talolaisten kanssa. Mulla alkaa olla hienoja tuliaisia rakkaille... Illalla vielä hyvää italialaista ruokaa ja viiniä. Ajoissa mut kehotettiin nukkumaan, että jaksaisin seuraavana päivänä.

Mua ei hierota tässä kuvassa, mutta voi jösses tuo Tracy hieroo hyvin!

Perjantaina aamupäivällä ei vielä tapahtunut mitään kummaa, muuta kuin hymäileviä ilmeitä ympärillä. Alkuillasta menin päiväunille ja sitten oli alkanut talossa tapahtua. Mut blogattiin jumiin huoeeseeni, itse en sitä kyllä huomannut, siitä kiitos unenlahjoilleni. Suunnitelma oli ollut, että kun lähden Hannan kanssa zumbaan, niin talolla olisi laitettu bileet pystyyn. Ongelma oli tullut, kun ilmoitin olevani niin flunssainen, että en uskalla zumbailla. Kaikki olivat huokaisseet helpotuksesta, kun menin päikkäreille. Olin pitkään puhunut, että haluaisin grillibileet. Mulle kerrottiin, että Louis ei ole sillon Moshissa, joka aina toimii grillimestarina, niin grillailu ei onnistuisi. Sain kuitenkin valita ruoan ja tyydyin siihen. No kaikki tämä oli huijausta. Kun mut kahden tunnin päästä herätettiin laululla ja kuohuvalla (joka Hannan "virheestä" oli alkoholitonta), niin tajusin kaikki huijaukset. Pihalle oli ilmestynyt grilli, ilmapallot, Louis ja BILEET! En meinannut edes alkuun tajuta, miten paljon mua oli ajateltu ja mua varten tehty. Oli ihan huippumahtavat bileet, mahtavaa ruokaa, musiikkia, kakkua ja laulua. Yö meni LaLigassa tanssien ja aamulla väsytti, mutta väsymys oli kaiken arvoista. KIITOS etenkin TVL, Hanna, Louis, dadat, Beatrice, Shaina sekä Amppe, Katri, Ansa, Elena, Anna ja Minni. En ikinä unohda näitä juhlia ja aina voin sanoa, että olin Tansaniassa, kun täytin 30v. Olen NIIIIIN ONNELLINEN!!! <3

Tuolta huoneesta ei ois ulos tultu... :)

Syttärijengi
BILEET

TVL:n Grillimestari ja grilliruokaaaaa

2 kommenttia:

  1. Matka maailmalle on siis toiminut niin kuin sen pitikin. Ja kukaan ei tätä kokemusta ja muistoja sinulta vie. Ne on sinun sydämessä ja teoissasi koko loppuelämän. äiti

    VastaaPoista
  2. Niin se on toiminut ja onneksi muistoja ei kukaan voi viedä pois, ne ovat aina mun! <3

    VastaaPoista