maanantai 24. maaliskuuta 2014

Arushassa ja Lake Chalalla

Yllätän teidät kaikki, kun kirjotan näin nopeesti uudelleen... :) On kaksi niin huippuhauskaa viikonloppuretkeä takana, että niiden kertomista ei voi lykätä enempää... :) Ehkä mä myös otan loppukirin kirjottamisessa kahden viimeisen kuukauden ajalle, mutta en vielä luppaa mittään...

Viikko sitten lähdettiin viisi talon asukasta naapurikaupunki Arushaan. Koko pitkä viikko oltiin odotettu ja suunniteltu retkeä. Perjantaina kun muut tytöt tulivat töistä kotiin ja söivät lounaan, niin talomme autokuski Akram heitti meidän kaupunkiin bussiasemalle. Täällä on niin huvittavaa, kun busseissa ei yleensä lue minne ne menee, mutta kaikki jotenkin arvasi, minne me valkoiset oltiin menossa ja hypättiinkin ensimmäiseen bussiin, josta huudettiin, että Arushaanko tytöt menee. No sinnehän me... Pari tuntia hypittiin bussin kyydissä ja perillä onneksi bongattiin heti bussin ikkunasta hotellimme, jotta ei tarvinnut jäädä ihmettelemään vaan päästiin kauppiaiden ja avun "tarjoajien" ohi päämäärätietoisesti kohti hotellia. Vaikka silti joku tyyppi oli väittänyt hotellin työntekijöille, että hän oli tuonut meidät sinne ja oli vaatimassa meiltä auttamisesta vaivanpalkkaa... Hotellissa saimme hyvän tarjouksen neljän hengen huoneesta, joten päästiin koko jengi samaan tilaan. Ensiksi meidän vietiin väärään huoneeseen ja pian ovelle koputettiin, että huonetta pitäisi vaihtaa, koska se oli kolmen hengen huone. Neljän hengen huoneeseen saatiin vielä lisäpatja, joten kaikille oli omat sängyt ja näin oli hyvä olla.

Olin lukenut hotellin nettisivuilta, että heillä piti olla meksikolainen ravintola. Innoissaan riennettiin ravintolaan, mutta kun saimme listat eteemme oli pettymys suuri, se ei ollut mitään meksikolaista nähnytkään, hyvä jos edes afrikkalaista... Koska ei kehdattu olla ottamatta mitään, tilattiin alkupalat siinä, joita odotettiinkin sitten monenmonta hetkeä. Kyllä näillä tän maan ihmisillä ei ole sitten kiire yhtään mihinkään. No, alkupalojen jälkeen respaan kysymään, jotta olisikohan jossain meksikolaista ravintolaa, kun siitä kovasti haaveilimme. Virkailija mietti hetken, jutteli kadun ihmisten kanssa ja kohta meille vinkattiin taksi, annettiin hinta ja niin oltiin matkalla "meksikolaiseen" ravintolaan. Ravintolaan, jonka listan läheisin meksikolaista muistuttava ruoka jos hyvin kuvittelee oli texas pitsa. :) No, nälkä oli jo niin suuri, että piti vain tilata. Ruoka osottautui erittäin hyväksi ja ravintolan henkilökunta yllättävän ystävällisiksi ja kaikkea muuta, joten lammas perunamuussilla ja maukkaalla salaatilla oli oikein hyvää. Ja ilta kaikin puolin tähän asti.

Oltiin myös kuultu, että hotellissa on oma yökerho yläkerroksessa. Oltiin ymmärretty että se olisi tosi ylhäällä, koska meidän huone oli 7. kerroksessa ja respa oli sanonut että yökerho on sen yläpuolella. Ravintolassa oli hyvää musiikkia, mutta "kattoterassiyökerho" houkutteli niin paljon, että otettiin taksi kohti hotellia. Yökerhossa jokaiselta pääsi vain nauru. Se oli ihan kamala paikka. Musiikki aivan liian kovalla, järkyttävät välkkyvalot ja meidän lisäksemme ehkä viisi muuta asiakasta, eikä todellakaan mikään kattoterassi: ei sieltä nähnyt edes ulos. Juotiin yhdet juomat ja riennettiin nukkumaan. Nämä, Arushaan tuulettumaan lähteneet tytöt olivat nukkumassa kello 12 ja aamupalalla seuraavana päivänä kello 8 ja liikkeellä kaupungilla kello 9.

Päämääränämme oli Masai-market, jonka pihassa oltiin reilusti ennen kymmentä ja kuultiin, että se aukeaa vasta kello 10. No onneksi kojut alkoivat hiljalleen aueta ja lauantaipäivän kunniaksi myyjät uskoivat, että asiakkaita oli tulossa vielä paljon ja lupailivat meille päivän ensimmäisten asiakkaitten halpoja hintoja. Special price only for you... :) Halvoista hinnoista viis, rahat loppuivat kesken, vaikka mitään en minäkään mennyt varsinaisesti ostamaan... Mut nyt on taas pari kippoo ja kuppii kotiin. Sitten tuli kaamea vesisade juuri kun rahat oli loppu. Jouduttiin kiinni yhteen kojuun, jossa myyjä antoi tavaroita puoli-ilmaiseksi, koska häntä ärsytti sade niin paljon. Heti kun sade hieman hiljeni, niin päätettiin lähteä lounaalle. No vielä sateli ja mietittiin, mitä tehdä. Tiesin, että ravintola oli ihan lähellä, mutta ei innostanut ajatus olla märkänä koirana bussissa kotiin kahta tuntia. Paikalle tuli yllättäen taksi tuoden turisteja marketille. Hän tajosi kyytiä ja kun me tarjottiin rahaa, niin hän totesi kyydin olevan ilmainen, koska arvasi että oltaisiin ilman sadetta kävelty. Täältäkin voi löytyä näin uskomattoman ystävällisiä ihmisiä. Jei!

Kotimatka oli tarkoitus tulla hieman paremmalla bussilla, mutta rahat olivat loppu ja piti jälleen tyytyä paikallisbussiin, mutta matka sillä sujuikin paremmin kuin hyvin ja nopeastikin vielä. Onhan se vaan uskomatonta, että tuollaisen reissun pääsee tekemään meno-paluu viidellä eurolla ja kivaa oli meillä kaikista kömmähdyksistä huolimatta. Mutta sitä on jo kömmähdyksiin niin tottunut, että hyvällä fiiliksellä niille vain nauraa...

Bussiasema meidän huoneen ikkunasta

Meidän ikkunasta toiseen suuntaan


Menneenä viikonloppuna oltiinkin sitten telttaretkellä Lake Chalalla lähes koko nykyinen asukaskunta. Tuo paikka se on vaan kaunis edelleen, vaikka sen on jo kertaalleen nähnyt. Jos sitä aina välillä unohtaa olevansa Afrikassa, niin tuolla sen sitten taas aina muistaa. Tämän maan luonto on niin uskomattoman kaunista, että voisin vaan ihastella ja ihmetellä. Nyt kun on vielä satanut aika monena päivänä, niin luonto alkaa oikein kunnolla näyttämään mulle parhaita puoliaan, kun se on vihreää ja vehreää. Lauantaina käytiin perinteisesti tekemässä uintireissu. Se on todellakin reissu, kun ensin pitää kivuta pitkä kivikkoinen polku alas ja kun viilennyt järvessä, niin kipuat saman rinteen ylös ja hiki on samanlainen kuin mennessä. Puolessa toista vuodessa oli Chalalle ilmestynyt laituri, niin oli järveen meno hieman helpompaa. Muut väitti, että vesi oli lämmintä, muttä tälle vilukissalle se oli aika viileetä. Kun päästiin takaisin vedestä, niin kahvihammasta kolotti ja mentiin tsekkaamaan uusi ravintola. Minä väitän, että joku oli kertonut mulle, että sieltä saisi maailman parasta suklaakakkua, mutta eihän siellä mitään semmoista ollu, unta oon varmaan nähny. :) Ja sisäpiiriltä kuultiin, että kahvin tekeminenkin oisi kestänyt tunnin, joten tyydyttiin kylmissä juomissa.  

Illalla nautittiin aivan järkyttävän hyvää oman kokkimme tekemää ruokaa ja sangriaa. Pitkään pohdittiin, että syödäänkö taivasalla vaiko katoksessa, mutta katokseen oli siirryttävä kun sade alkoi ropista. Kenian puolella oli oikeen kova ukkonen, mutta meillä onneksi vain 20 minuutin sade ja niinpä päästiin ruokailun jälkeen takaisin leiriin nauttimaan sangriaa, nuotion loimusta ja ottamaan perinteinen TVL:n mölkkymestaruuskisa. Kisan voitti itseoikeutetusti mama eli Hanna. 

Sunnuntaina herättiin huonosti nukutun yön jälkeen valmiina patikointiretkelle. Huonosti nukuttu yö, koska teltassa oli ihan järkyttävän kuuma. Aaamulla kuultiinkin, että meillä oli vuoristoteltta. Siksi sinne ei kauheasti tule ilmaa, jotta sillä selviää tuolla Kilin huipulla... Kiva. No jokatapauksessa, aurinko antoi alkuun uutta energiaa ja patikointimatka sai alkaa. Aurinko antoi siis alkuun energiaa, mutta lopussa se vei ne energiat. Neljän tunnin patikointi pilvettömältä taivaalta paistavan auringon alla oli aika rankkaa, vaikka kaksi kuukautta ollaankin ahkerasti zumbattu... Mutta, vaikka voimat meinasi hiipua, niin onhan tuo näissä maisemissa patikointi vaan aika kivaa. Alkuun käveltiin samoja reittejä kuin viimeksi, mutta sitten käytiin myös Kenian puolelle. Ylitettiin laittomasti raja ja hengailtiin Keniassa vartin verran... Hyi meitä lain rikkojia. :) 

Tälläkin reissulla nähtiin kuollut norsu. Nyt se ei ollut niin kokonainen, kun mitä viime reissulla, mutta ei se ollut yhtään helpompaa katottavaa. Mä en ymmärrä sitä, että joku elävä olento pitää tappaa yhtien torahampaiden takia. En vaan käsitä, vaikka kuinka yrittäisin, mutta en edes yritä. Näky oli kammottava ja vaikka norsusta ei enää kauhea tarkasti voinut osia erottaa, niin se hajukin oli ihan kammottava. Ainoa hyvä puoli tässä on, että raadosta käytetään kaikki. Kun ne hemmetin salametsästäjät on ottanut ne torahampaat, niin kyläläiset tulee hakemaan norsun lihat syötäväksi. Ruumis poltetaan ja myöhemmin kaiken lopun käy syömässä muut eläimet kuten hyeenat. 

Yöllä muuten meidän leirissä oli käynyt hyeena. Minä olin jo nukkumassa, mutta aamulla kuulin tarinan, kuinka valot oli alkanut räpsimään ja kohta oli näkynyt hyeenan hahmo leirin "ovella". Lopulta valo oli sammunut kokonaan ja ilmeisimmin hyeena oli johdon pätkässyt. Sitä oli yritetty heittää kivilläkin, mutta ei ollut tehonnut. Silloin vielä hereillä ollut porukka oli sitten kavunnut autoihin nukkumaan, ei ollut kuulemma teltta ollut innostava vaihtoehto... :) 

Paluumatkallakaan ei ongelmilta ja tansanialaisten tyhmyyksiltä vältytty. Auto, missä minä olin pääsi hyvin ja turvallisesti, ajoissa kotiin, mutta kahdella seuraavalla autolla oli sitten ongelmia kolmen auton edestä. Ensin Louisin autosta ol puhjennut rengas, jonka tilalle saivat vararenkaan, mutta hetken päästä se oli mennyt rikki. Toinen auto oli lähtenyt paikkaamaan sitä. Tähän autoon oli tarvittu bensaa, mutta älykkään tyhmät bensa-aseman työntekijät laittoivat tankkiin bensan sijasta vettä ja eihän se auto sillä sitten liikkunut. Tytöt taksilla kotiin ja kaksi autoa jäi selvittelemään tilannetta. Kun meidän auto oli kotona puoli kuusi, niin ne kaksi seuraavaa oli yhdeltä yöllä. Eikä kuulemma auto täysin kunnossa ollu vielä tänäänkään. Tyhmää, mutta onneksi miltään pahemmalta vältyttiin. 

Lake Chala, josta puolet kuuluu Kenialla ja puolet Tansanialle

Patikointimatkalla tavattiin myös apinoita

Käväsin pitkästä aikaa Keniassa

Näin täällä. Sadekausi tekee hiljalleen tuloaan, mutta fiilis on hyvä. Viimeiset kaksi kuukautta alkaa nyt. Hassulta se tuntuu, että kotiin pitäisi palata, mutta alkaa olla jo kaikkia läheisiä niin kova ikävä, että on se jo ihan kivakin ajatus - onhan tässä ehtinyt ja saanut kokea jo aika paljon. Mutta, vielä nautitaan... Nauttikaahan tekin, kevään auringosta! Yritän ajatuksella sitä teille lähetellä muutamia säteitä, mutten liikaa, vaan ne "ylimääräiset", jotka polttaa mut... 

1 kommentti: