maanantai 20. tammikuuta 2014

Kuulumisia

Niin se vain näiden kirjoittamisten välille tulee pidempiä ja pidempiä taukoja. Täällä laiskistuu ihan todenteolla. Pienistä asioista tulee suuria. Ja päätin, että en ota tästä kirjoittamisesta mitään pakkoa. Kirjoittelen sitten kun siltä tuntuu ja nyt hyvä aika ja fiilis kirjoittamiselle.

Joulu oli ja meni ja se oli toisaalta hyvin erilainen joulu ja toisaalta hyvin samanlainen joulu kuin mihin olen tottunut. Alkuun ajatus joulusta tuntui hieman ahdistavalle ja tuntui, etten haluaisi viettää sitä ollenkaan, koska meidän perheessä siihen liittyy paljon perinteitä ja olen aina tottunut viettämään joulun rakkaan perheeni kanssa. Pikkuhiljaa kun alettiin tekemään täällä suunnitelmia joulunvietolle, niin omakin fiilis alkoi nousta. Lopulta meillä oli mukava ystävien joulu! Aattoaamu aloitettiin perinteisesti riisipuurolla ja luumusopalla sekä joulukuusen koristelulla, vain joulupukin kuumalinja puuttui... Aatto ei ole täällä vielä joulua ja mekin vain rauhoituttiin pitkän työsyksyn jälkeen Hannan ja Louisin kotiin syömään pitsaa. Parasta joulupitsaa ikinä! :) Ja illalla lähdettiin pienellä porukalla baariin katsomaan minkälainen meno sieltä löytyy joulun alla. Alkuunsa se näytti aika ankealta, mutta kyllä se siitä sitten vauhtiin pääsi. Ihmisiä nauratti kun suomalaisina toivottelimme jo aattona hyvää joulua. (No me puolestamme nauramme nyt, kun edelleen ihmiset saattavat toivottaa hyviä jouluja, jos eivät ole nähneet pitkään aikaan...) Joulupäivänä ruvettiin ajoissa valmistelemaan jouluillallista. Louis valmisteli meille herkullista joulukinkkua rosvopaistina (paras joulukinkku ikinä!) ja me naiset teimme sitten muuta lisuketta. Tarkoituksena oli aluksi tehdä valkosipuliperunoita, mutta kaasu-uuni teki temput ja hajotti meidän vuoan uuniin ja niin kaikki peruntat kermoineen päivineen oli ympäriinsä. No pikasuunnitelmanmuutoksella riisit kiehumaan ja kaikkinensa meillä oli lopulta loistava joulupäivän illallinen. Muuta ei sitten jaksettukaan illalla tehdä, kun vaan maata mahat pullollaan sohvilla. Joulupukki oli käynyt tuomassa joululahjat kuusen alle ja siellä oli jokaiselle jotakin. Jopa Suomen tontuilla ja Tansanian tontuilla oli ollut niin hyvä yhteistyö, että joulumuorin ja tonttuystävien paketti oli löytänyt juuri oikean kuusen alle. Tapaninpäivänä rääppiäisten ja sukujuhlien siivittämänä tapsan tansseille ja elämäni ensimmäiset Tapsan tanssit oli oikein onnistuneet, kivaa oli! Loppujenlopuksi oli oikein hyvä joulu. Jouluun mahtui paljon ruokaa, hyvää juomaa, hyvää seura, lahjoja, olemista, tanssimista ja mitä vielä, sitä samaa mitä se olisi ollut kotisuomessakin.

Onnellinen (pahan) kilon suklaalevyn omistaja seuranaan upouusi öllö.

Uusi Vuosikin oli ja meni ja sekin oli kiva kokemus. Alkuillasta kävin syömässä hyvin Hannan kanssa läheisessä ravintolassa. Syömisen jälkeen lähdin sitten meidän suosimaan baariin katsomaan miten Tansaniassa juhlitaan Uutta Vuotta. Baari joka on perjantaisin muutenkin täynnä, oli tällä kertaa sitten ihan TODELLA täynnä, hyvä kun sekaan mahtui. Vähän ennen puoltayötä alkoi mieletön ilotulitus. En ole moisia kovin usein nähnyt. Vielä täällä on hieman parantamisen varaa turvallisuuden suhteen, sen verran lähellä ihmisiä ampuivat että heikompaa oisi saattanut pelottaa. Ihmiset kyllä hienosti asetettiin katsomoon, mutta ihmiset ampuivat omia rakettejaan hyvin lähellä toisiaan ja sinne tänne. Onneksi ei sattunut mitään. Loppuyöstä vaihdettiin toiseen paikkaan ja juhlinta vaikutti aika samanmoiselta kun mitä se on meillä kotonakin. Kivaa oli!



Joulua ennen meillä oli Raun päiväkodissa isot joulujuhlat, jossa oli noin 80 päiväkodin lasta, Sama Auringon sponsoroimaa koululaista ja heidän kaikkien perheitään. Taas sai kokea afrikkalaista kulttuuria. Me mentiin juhlaan hiema myöhässä, mutta tässä vaiheessa paikalla ei ollut vielä ketään muita kuin päiväkodin henkilökuntaa valmistamassa ruokaa. Pikkuhiljaa ihmisiä saapui paikalle muutaman hengen ryppäissä ja kun ruoka oli valmis pari tuntia myöhemmin kuin juhlan olisi pitänyt alkaa, oli paikalla yhtäkkiä kaikki vieraat. Ruoka -se tuoksuu jokapuolella kauaksi... Juhlassa tarjottiin pilauta, joka on riisistä, lihasta ja kasviksista tehty risoton tyylinen ruoka ja hyvin maistui tämä lapsille kuin aikuisille. Myös ehkä vuoden ainoa limsa sai niin aikuisen kuin lapsen suun hymyyn. :) Ruokailun jälkeen jokainen lapsi sai joulupaketin ja jokainen perhe ruokapaketin sekä vaatelahjoituksia. Juhla oli juhla ja jokaiseen perheeseen tuli joulu hymyjen saattelemana.

Joulun jälkeen Sama Aurinko sponsoroi 8 uutta entinstä päiväkodin lasta kouluun. Täällä kouluun pääseminen ei ole itsestäänselvyys. Periaatteessa jokaisen lapsen tulisi käydä koulua, mutta useillakaan perheillä ei ole tähän varaa. Ala-asteen luokat eivät sinänsä maksa maltaita, noin 20€ vuosi, mutta koulupuku, vihkot, kirjoitusvälineet ja reput tuovat hintaan muutaman kympin lisää ja se on jo suuri summa, kun perheessä on usein vähintään viisi lasta. Sama Aurinko sponsoroi Raun alueen HIV positiivisten perheiden lapsia ja muun muassa maksaa sponsoroitujen lasten koulun käynnin. Alkuvuodesta oli siis vipinää, kun uusille lapsille hommattiin kaikki tarvittava, maksettiin koulumaksut ja vietiin lapsia kouluun. Mutta, täällä siitä saa suuren kiitoksen. Perheet ovat äärettömän onnellisia saadessaan lapsensa kouluun ja lapsi sanoo "Kiitos kun saan mennä kouluun!". Taas sitä miettii, että kun meillä Suomessa moni asia on niin itsestään selvää, että liian harvaa asiaa osaa arvostaa.

Alkuvuodesta jouduimme myös hankalaan tilanteeseen Hannan ja Beatricen kanssa, kun jouduimme valitsemaan uusia lapsia päiväkotiin. Sama Auringolla aukesi kahdeksan uutta paikkaa kouluun lähtevien jäljilta, mutta ilmeisesti sana ilmaisesta päiväkodista oli levinnyt ja ensimmäisenä päivänä paikalla oli parikymmentä lasta. Itkuhan siinä meinasi päästä, kun yritettiin tehdä jakoa. Eihän se ollut mitenkäänpäin mahdollista. Lopulta Hannan ehdotuksesta, päätettiin käydä vierailemassa kaikkien kotona ja näin tehdä jakoa. No, ei se helpottanut yhtään, kun jokainen täällä oleva perhe meidän silmissä tarvitsisi apua. Johonkin oli raja kuitenkin vedettävä ja ne perheet, joissa oli yksinhuoltajaäiti ja paljon lapsia sekä HIV, niin olivat etusijalla. Ja jälleen sitä oppi arvostamaan aika paljon maailmaa ja nyt kerron tarinan joka opetti minulle, että läheisistä huolehtiminen on tärkeää. Perheen äidillä on omia lapsia viisi, mies lähtenyt (syytä ei äiti kertonut) ja työkseen äiti leipoo mandazeja (paikallisia munkkeja). Naisen veli vaimonsa kanssa kuoli ja tämä nainen otti veljensä lapset hoivaansa. Tämä äärettömän välittävä nainen huolehtii nyt kahdeksasta lapsesta hyvin hyvin pienin tuloin, ja he kaikki asuvat yhdessä huoneessa. Mutta, välittää aidosti ja jokainen lapsi on hänelle yhtä tärkeä. -Nyt 4 lasta on Sama Auringon sponsoroimia päiväkotilaisia ja myöhemmin koululaisia.

Juhlaruoka Pilau ja Fanta
Onnellinen joululahjan omistaja Domina
               


Koulutiensä aloittavia ja toiselle kouluvuodelle siirtyviä lapsia äiteineen

Yksi koti kotikäynneiltä
Jos jotakin kiinnostaa kummilapsi Tansaniasta. Niin katso www.samaaurinko.fi/kummitoiminta tai ota yhteyttä minuun tai sari.konttinen@samaaurinko.fi.

Mitä vielä... Viime perjantaina meillä oli talolla afrikkalaisen tanssin kurssi ja oli ihan huippuhauskaa! Tässä vielä siitä vähän kuvaa, niin pääsette fiilikseen. Ja näiden kuvien siivittämänä mukavia talvipäiviä! <3

Kilimanjaro Wizards Arts group

4 kommenttia:

  1. Kiitos! Vähän on jo kuulumisia odotettukin. Mukava, että kerrot taas ihmisten arjesta siellä -pistää omat asiat ja murheet taas oikeaan järjestykseen. Tsemppiä uusille koululaisille. äiti

    VastaaPoista
  2. Ai vitsi miten mahtavia kuvia oot ottanut! Tosi kiva toi viimeinen tanssikuvakin, ihan värit hyppää eläväksi. Mikä kamera sulla on? Oon jonkin aikaa lueskellut tätä blogia ja nyt uskaltauduin kommentoimaankin hih :)

    -Leena

    VastaaPoista
  3. Mikset vastaa kommentteihin?

    VastaaPoista
  4. En ole sori käynyt täällä tosi pitkään aikaan. Kamerana on Canon 550d. Tanssikuva kyllä on jonkun toisen ottama ja en tiedä, millä kameralla.

    VastaaPoista