keskiviikko 28. elokuuta 2013

Matkalla


Niin ne kesän viikot sitten kuitenkin kuluivat, vaikka välillä tuntui, että tämä päivä ei koita koskaan. Odottavan aika on todellakin pitkä. Kesäviikkojen aikana ainakin Metsolan työkaverini saivat kuulla moneen otteeseen odottavan matkaajan kaipuuta jo päästä lähtemään. Sitten kuitenkin viikonloppuna, kun oli "läksärit" ystävien kanssa, niin tuli sekunnin murto-osaksi sellainen olo, että miksi olen hätiköinyt, Suomessakin on hyvä olla ja siellä on paljon merkityksellisiä ihmisiä. Eli kaikki ne, kenelle olen sanonut, että ikävä ei tule, niin saattaa se pienen pienesti kuitenkin hiipiä aina välillä mieleen. Olette kaikki tärkeitä, niin äiti, isi, Kati, Kaisa, mummit, kummit, ystävät kuin työkaverit. Vahvin tunne on nyt tällä hetkellä ONNI, kun vihdoin istun junassa kohti Espoota. Siellä vietän vielä yhden yön äärettömän rakkaiden ystävien luona ja huomenna torstaina istahdan sitten ensin Istanbulin koneeseen ja sitten Kilimanjaron koneeseen, matka alkaa yhden tienoolla päivällä ja perillä pitäisi olla sitten perjantaina aamuyöstä.

Vaikka välillä olen nähnyt ihan uskomattoman outojakin unia, niin kyllä mulla on vaan vahvasti sellainen olo, että tämä matka on nyt koettava. Tämä on kolmas kerta Afrikkaan, eli kolmas kerta toden sanoo Afrikassa, en vain vielä tiedä miten... Viestejä olen saanut, että tuloani odotetaan hyvinkin innolla. Matkalaukussa on tuliaisia vanhoille tutuille ja painevaatteita Moshin potilaille. On ihan erilainen olo tällä kertaa, kun tietää minne on menossa. Ei tarvitse jännittää, että millainenkohan se mun uusi kotipaikka on...

Toivon antoista seikkailua myös lukijoille tämän blogin myötä. Kun syksy ja kiire ahdistaa, niin piipahda lukemaan kuulumisiani, olen kuullut että monia se on hetkeksi aina helpottanut. :)



Lähtöhetki Jyväskylän Matkakeskuksessa