sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Unelmat toteutuvat, jälleen

Ikävöin Tansaniaa ja Moshia jo ennen kuin astuin paluumatkan koneeseen Kilimanjaron kentälllä viime marraskuussa, mutta edellisen reissun viimeisen kirjoituksen päätin sanoihin "aina on mahdollista palata". Tämä toive ei ole tainnut keneltäkään jäädä huomaamatta, sen verran taisin facebookissa Tansaniaikävää ja takaisin kaipuuta julistaa. Kevään olen nukkunut mottolauseeni alla " Wish it Dream it Do it". Ja nyt palaamisesta on tulossa totta. Kun asioihin uskoo itse, niin niistä voi tulla totta. Koko alkuvuoden mietin ja suunnittelin, millä keinoin voisin palata. Moshi kaupunkina tuntui sellaiselta, että siellä oli hyvä olla ja elää. Olen saanut tehdä kevään mieleenpainuvaa ja opettavaista työtä toimintaterapeuttiyrittäjänä, mutta jollakin tavalla jotakin on puuttunut. Työ on ollut mukavaa, mutta työ ei sitten kuitenkaan ole ollut niin merkityksellistä, että haluaisin vielä urautua. Monet keskustelut keskustelin Tansaniaan ja Lymediin, ystävien kanssa, perheen kanssa ja sitten se päätös syntyi, minä todellakin lähden takaisin, sillä mikä minua estää. Eräänä huhtikuisena iltana tein lopullisen päätöksen. Ihan viimeisen lopullisen ratkaisun syntymistä piti vielä odottaa sen aikaa, että saisin alivuokralaiset. Alivuokralaiset löytyivät lopulta yllättävän helposti (putkiremontti voi olla jonkun onni...). Kun minulla oli allekirjoitettu vuokrasopimus kädessäni, istuin samantien sohvalle Toshibani kädessäni ja varasin lennot. Lähtö Istanbulin kautta Kilimanjarolle tapahtuu, kun kesätyö Metsolassa päättyy, 29.8. Ja kotiin palaan 18.12, näillä näkymin ;)...

Nyt kun päätös lähtemisestä on tehty ja matkaliput sen vahvistivat, on matkalle tullut jo merkityksiä. Kuulin menneellä viikolla, että ainakin toinen kouluttamistamme fysioterapeuteista on saanut tyttären ja näin ollen Kiboshossa on uusi fysioterapeutti, joka tarvinnee koulutusta painevaatteiden käytöstä, joita heillä siellä on paljon. Lähtömme jälkeen Tansaniaan on lähetetty pahvilaatikollinen painevaatteita. Jo aiemmin keväällä olen kuullut, että myös Mawensin fysioterapeutti on raskaana, joten voi olla että lisäkoulutus on tarpeen myös siellä. Viime syksyn projektin jatko-osan lisäksi tulen työskentelemään Tanzania Volunteersilla "assistenttina". Saa nähdä, mitä kaikkea hommia minulle on sieltä kehitelty.

Ennen tätä uuden unelman täyttymistä on kuitenkin vielä Suomen kesä elettävänä. Se meinaa tuntua tuskastuttava pitkälle, mutta päivä kerrallaan tässä mennään ja kyllä se elokuu sieltä vielä tulee...