Viime viikon keskiviikkona 18.syyskuuta pääsimme koko talo uskomattoman upealle ja ainutlaatuiselle retkelle Masai kylään. Masait ovat yksi Afrikan tunnetuimmista heimoista. He ovat paimentolaiskansaa ja säilyttäneet elämäntapansa hyvin pitkälle historiansa kaltaisena länsimaalaisen kulttuurin leviämisestä huolimatta. Kyseessä oli kerran noin 15. vuodessa järjestettävä aikuistumisrituaali. Masaimiehen elämä koostuu kuudesta elämänvaiheesta, rituaalista: syntyminen, hiusten leikkaus ja nimenanto, ympärileikkaus (siirtyminen lapsesta murrosikäiseksi), sotilasurasta (18-23v.), aikuisuus/vanhempi sotilas ja perheen perustaminen sekä kuolema. Naisen rituaalit ovat periaatteessa samoja, mutta hänen rituaalit menevät miehen rinnalla, lapsena tehtävänä on opetella naisten tehtäviä ja naiset menevät usein naimisiin pian ympärileikkauksen jälkeen, nykyään yhä vanhempana. Masaimiehellä voi olla useampia vaimoja, ja hänen arvokkuutensa määräytyykin naisten ja lasten määrän mukaan. On esimerkiksi Masaimies, jolla on niin paljon lapsia, että hän oli perustanut oman koulun omille lapsilleen. Suurin osa liitoista on järjestettyjä. Mies ostaa vaimon vuohilla, jotka nainen saa omakseen. Miehen ei ole lupa tehdä vuohille mitään ilman vaimonsa lupaa.
Sotilasuran aikana miehet paimentavat karjaa ja metsästävät itse oman ruokansa. Heidän tulee selviytyä itse oman ikäistensä kanssa. Heidän ei ole sallittua syödä tai juoda yksin, mutta ei myöskään perheensä kanssa. He viettävät suurimman osan ajastaan metsissä ja aavikolla. Nyt, kun heistä tuli aikuisia, oli suurin muutos se, että heidän oli lupa viettää aikaa kotona kylässään perheensä kanssa ja nauttia ateroista, juomista, niin maidosta kuin viinasta perheensä nähden.
Aamu alkoi vuohien ja lehmien teurastamisella. Seurasimme tätä ja huomasimme, että siinäkin oli tärkeä arvojärjestys, kuka sai ottaa minkäkin elimen pois.
Rituaalin ensimmäisessä vaiheessa miesten päälle heitettiin maitoa merkiksi siitä, että he siirtyvät uuteen kauteen. Tämän jälkeen vaimot juottivat heille maitoa, jota joivat näyttävästi koristelluista kannuista kaikkien nähden. Seuraavaksi kylän vanhemmat juottivat miehille viinaa, senkin kaikkien nähden. Viina, se saa miehet onnellisiksi kaikkialla maailmassa ja se loppuu kesken kaikkialla maailmassa...
Rituaalin ensimmäisen vaiheen jälkeen, niin miehet kuin naiset palasivat töihinsä. Naiset kotihommiin ja miehet lihan valmistamiseen. Lihan valmistukseen ei normaalisti naisilla ole mitään asiaa, mutta me saimme erikoisoikeuden tulla seuraamaan tätä kaikkea.
"Iltajuhlaan" eli seremonian toiseen vaiheeseen Masait saapuivat huutaen sotilashuutoja, laulaen ja metelöiden. Näin he ilmeisimmin jättivät soturivaiheen taakseen ja siirtyivät aikuisiksi. Tanssia ja laulua riitti ja huomasimme, että alkoholi oli tainnut maistua. Masaiden tanssi on hyppimistä ja he hyppivät muuten ihan huiman korkealle. Muistan aiemmin kuulleen, että silläkin kuinka korkealle hyppää olisi jotakin merkitystä arvokkuudesta.
Joillekkin seremonia oli liikaa, he menivät niin syvälle seremoniaan ja sen uskomuksiin, että he lopulta vaipuivat syvään transsiin ja menivät aivan sekaisin. Jos olet nähnyt äärettömän pahan epilepsiakohtauksen, niin tiedät aavistuksen millaisesta kohtauksesta oli kyse. Meille kerrottiin, että he ovat metsässä ollessaan hokeneet samaa laulunomaista "mylvimistä" (omanlaistaan joikhua) ja ovat juoneet samoja päähän nousevia juomia ja lääkeaineita ja nyt kun kuulevat samat äänet, ovat samassa tilassa tärkeänä hetkenä, niin menevät tähän transsinomaiseen tilaan. Se, kun miehiä tippui jonosta yksitellen varmaan lähes puolet, tuntui alkuunsa aika pelottavalta. Yhtä seonnutta miestä piteli parhaimmillaan kiinni neljäkin toveria. Hetken aikaa he kävivät toipuilemassa ja palasivat kohta tovereidensa sekaan.
Tapasimme kylän kätilön omassa kodissaan. Hän on saattanut maailmaan lähitienoon masaita jo useamman vuosikymmenen ajan. Moni Masai, kenen kanssa pääsimme juttelemaan kertoi syntyneen maailmaan tämän naisen avustamana. Kylä ja lähitienoo luottaa häneen sataprosenttisesti ja hänet haetaan apuun kauempaakin. Nainen itse kertoi Jumalan olevan hänen tukenaan, häneltä hän on oppinut taidot. Hän oli joitakin vuosia sitten päässyt myös kurssille, jonka jälkeen hän on alkant käyttää muovikäsineitä, tosin monta kertaa samoja. Hän valmistaa itse lääkkeet luonnon antimista ja kivun lievityksenä käyttää oikeastaan vain vatsan hierontaa. Vatsaa hieromalla hän pystyy myös kertomaan milloin lapsen on määrä syntyä. Upea nainen!
Masaiden elämässä on paljon kiehtovia piirteitä. Arvostan heidän rohkeuttaan pitää kiinni tavoista ja perinteistä. Paljon seassa on piirteitä, joita länsimaalaisen naisen on vaikea ymmärtää, mutta kun ihminen on syntynyt johonkin kulttuuriin ja elää sen tapojen mukaan, niin ne varmasti tuntuvat oikeilta tavoilta olla ja elää. Jälleen kerran koen olevani erityisoikeutettu, kun saan olla vapaa nainen. Tietysti, kun koulutus ja tieto leviää, niin myös Masai-heimossa tulee varmasti aika muuttaa joitakin tapoja. (Niin, kännykät olivat löytäneet tiensä tuonnekkin aavikon keskelle...) Kaikesta huolimatta, arvostan, mutta ei minusta ehkä kuitenkaan ihan heti tulisi Masain vaimoa.
Illaksi ja yöksi pääsimme keskelle paratiisia sulattelemaan kaikkea näkemäämme. Melkoinen hyppäys hiekkaisen aavikon keskeltä, keskeltä aivan erilaista kulttuuria ja tapaa elää keskelle vehreää keidasta ja kuumaa lähdettä.
J